Tutkija Pasi Sahlberg nosti keskusteluun poikien ajankäytön koulun ulkopuolella. Poikien ”ruutuaika” on kasvanut merkittävästi, kun lukemiseen käytetty aika on puolestaan romahtanut. Toisaalta hyvinvoinnin ja siten oppimisenkin perusta, eli riittävä lepo, monipuolinen ravinto ja liikkuminen, tuntuvat unohtuvan. Niiden merkitystä ei ymmärretä tai rajojen asettaminen lapselle ja nuorelle on vaikeaa.
Erilaiset ongelmat lapsiperheissä ovat lisääntyneet. Syitä lasten ja perheiden pahoinvointiin voi hakea säästöistä, jotka ovat kohdistuneet perheiden arjen tukemiseen. Kun esimerkiksi kodinhoitajia vähennettiin, kasvoi lastensuojelun asiakkaiden määrä. Huonoista kokemuksista onneksi viisastuttiin ja nykyisin sosiaalihuoltolain mukainen lapsiperheiden kotipalvelu mahdollistaa perheiden tukemisen ennaltaehkäisevästi. Kotipalvelun kysyntä ylittää kuitenkin sen tarjonnan moninkertaisesti. Apua tarvitaan kipeästi hyvän arjen taitojen oppimiseen ja omaksumiseen.
Suomalaisen koulutuksen edelleen erinomaiset tulokset eivät ole vain koulun ansiota. Yhteiskunnallinen tasa-arvo, voimakas oikeudenmukaisuuden tunne, koulutuksen arvostus sekä vahva luottamus kouluun ovat luoneet ilmapiirin, jossa peruskoulu on vahvistanut ”hyvän kehää” ja luonut hyvinvointia perheen sosiaalisesta asemasta riippumatta. Tämä asetelma on maailmanlaajuisesti hyvin poikkeuksellinen eikä tavanomainen edes kaikissa Länsi-Euroopan maissa.
Oppimistulosten heikentymisen syitä on tarpeen pohtia. Viimeisin suuri koulu-uudistus, peruskoulu-uudistus tehtiin 1970-luvulla. Sen jälkeen poliittinen hallinto on korjannut ja uudistanut yhtä jos toista – tarpeellistakin – yksityiskohtaa, ja samalla kokonaisnäkemys koulun tehtävästä on hämärtynyt. Pitkäjänteisen uudistamisen ja hyväksi todettujen toimintatapojen vakiinnuttamisen sijaan rahoitus on ohjattu erilaisiin hankkeisiin. Kunnat on laitettu rahapulassaan laatimaan yhä uusia hankehakemuksia ja kirjoittamaan raportteja. Hankkeiden ja projektien viidakossa tuntuu kadonneen yhteinen tavoitetila koulusta, joka on jokaista lasta ja nuorta varten ja jonka toimintaa ohjataan ja johdetaan määrätietoisesti pedagogisista lähtökohdista käsin.
Yksittäisiin ajan ilmiöihin hätäisesti reagoimisen sijaan koulua on uudistettava pitkäjänteisesti kokonaisuutena, ihmisen elämään ja hyvinvointiin merkittävästi vaikuttavana tekijänä. Sektorirajat aidosti ylittävä yhteistyö, varhainen pulmiin tarttuminen, kannustava ja suvaitseva ilmapiiri sekä huolenpito jokaisesta antavat raamit koululle, jossa turvallista kasvaa ja oppia.
Meri Lumela
Risto Rönnberg
rehtorit
Jyväskylä
