Eduskuntavaalien tärkein teema on Suomen talous. Kaikki puolueet ovat yksimielisiä siitä, että asialle pitää jotakin tehdä. Rakenteellisten uudistusten ohella vaihtoehdot näyttävät tiivistyvän kolmeen: elvyttää tai leikata menoja tai sekä elvyttää että leikata.

Tavalliselle kansalaiselle leikkaaminen on tutuinta: vähennetään menoja eli käytetään erilaisiin yhteiskunnan palveluihin ja tulonsiirtoihin vähemmän rahaa. Valtiovarainministeriön virkamiehet arvioivat, että seuraavalla vaalikauden aikana vuosina 2015-2019 pitäisi valtion menoja tavalla tai toisella leikata peräti kuusi miljardia euroa.

Talouden elvyttäminen on taloudellisen aktiivisuuden eli kulutuksen ja investointien lisäämistä eri keinoin. Elvyttämisestä talouspolitiikan yhteydessä lienee puhuttu ensimmäisiä kertoja Yhdysvalloissa presidentti F.D. Rooseveltin New Deal -ohjelman yhteydessä vuonna 1933. Suomessa talouden elvyttäminen vakiintui talouspolitiikan sanastoon vuonna 1977 Sorsan II hallituksen ohjelman myötä. Silloisessa hallitusohjelmassa lamasta selviytymisen tärkeimmäksi keinoksi ilmoitettiin ”tuotannon elvyttäminen ja työttömyyden tehokas vähentäminen” erilaisten elvytyspakettien avulla.

Miksi sitten VM:n virkamiehet ja osa maamme arvostetuista talousoppineista haluaa nyt leikata? Suurin syy tähän on Suomen valtion nopea velkaantuminen ja kasvava kestävyysvaje. Jos haluamme elvyttää, on se tehtävä lisävelalla. Otamme jo nyt velkaa 5-7 miljardia euroa lisää joka vuosi. Toisaalta nykyinen velkaantuminen on suurelta osin menonlisäystä, joka syntyy työttömyydenhoitokustannuksista sekä sosiaalimenoista. Menoleikkaukset johtavat näiden kustannusten lisääntymiseen ja valtion tulopohjan heikkenemiseen.

En kannata velkaantumisen nopeaa lopettamista vaan sen suuntaamista uudelleen sellaiseen kehittämiseen ja tutkimukseen, joka tuottaa investointien ja tukien maksuun tarvittavat rahat korkoineen takaisin. Maltilliset ja perustellut investoinnit tulee kohdentaa korjausvelan vähentämiseen. Julkisia menoja voidaan vähentää, mm. leikkaamalla ympäristölle haitallisia tukia ja tuloja lisätä tehostamalla harmaan talouden torjuntaa ja työllistymistä. Näin säästyvät varat tulee ohjata sellaiseen koulutukseen ja kehittämistoimintaan, mikä tuottaa 6-12 vuodessa uusia innovaatioita, pysyvää ja kestävää taloudellista kasvua ja uutta työtä. Suomen suuri haaste on lyödä itsensä läpi globaaleilla markkinoilla kestävän kehityksen mallimaana, joka tunnetaan kaikkialla puhtaasta vihreän kasvun teknologiasta, osaamisesta, tuotteista ja palveluista. Muutoksen toteuttaminen on kiinni poliittisesta tahdosta, kaikki valmiudet vihreään talouskasvuun ovat  jo olemassa.

Suomalaisen demokratian uskottavuus oli vaakalaudalla kun edellinen eduskunta viimeisinä päivinään kaatoi sen luottamusta nauttivan hallituksen yksimielisiä lakiesityksiä. Kun ministeri painaa itse tekemäänsä esitystä vastaan ei-nappia, niin moni meistä kansalaisista mietti onko millään enää mitään väliä.

Demokratia on niin arvokas asia, että sitä ei saa leimata yhden arvottoman eduskuntanäytelmän vuoksi. Ja juuri nyt pitää jokaisen äänioikeutetun selvittää itselleen näkemyksensä politiikan suunnasta, puolueiden painotuksista ja siitä henkilöstä, jonka haluaa eduskunnassa edustavan mielipiteitään eduskunnassa.  Vain äänestämällä voit vaikuttaa.